Läskit lähtee!

Aloitanpas tässä uuden blogin omasta laihdutusprojektistani. Jos vaikka julkinen blogi jotenkin tsemppais mua liikkumaan enempi ja ennenkaikkea syömään vähempi. Oon niin innostunut muiden laihdutus- ja treeniblogien lukija, että miksen alkaisi kirjoittaa omaakin.

Laihdutuksesta mulla on kokemuksia vuosia. Onnistumisista aika paljon vähemmän. En ole ollut koskaan hoikka, mutta lievästi ylipainoisena olen kuitenkin ollut satunnaisesti suht timmissä kunnossa. Haluaisin nytkin takaisin siihen kuntoon, mutta salainen tavoitteeni on olla joskus elämässä hoikka ja tietää miltä se tuntuu.

Reilu vuosi sitten olinkin aika tyytyväinen silloiseen kokooni. Silloin näytin tältä, en mielestäni ollenkaan lihavalta, vaikka BMI oli kyllä yli sen 25:n ja vaa'an lukema hirvitti. Vai mitä mieltä olette?

Kesällä 2012 onni potkaisi ja aloin odottaa esikoistani. Minä kuulun selvästi siihen ryhmään, jotka paisuvat raskausaikana kilon viikkovauhtia, vaikkei syömisissä pahasti ollutkaan mitään pielessä. Painoni nousi pitkälti yli 30 kiloa. Lopulta painoin sen pelätyn 0,1 tonnia ja itkuhan siinä tuli. Peilikuva kyllä miellytti edelleen mutta vaa'an lukema oli suuri järkytys muutenkin herkässä mielentilassa.

Tässä kuvassa laskettuun aikaan on vielä kuukausi, jolloin mä olin valtava. Ja valtavan onnellinen.

Vauva syntyi ja kiloista valtaosa lähtikin ihan itsestään. Parhaimmillaan olin vain 1,5 kilon päässä lähtöpainosta. Nyt syksyn tullen olen kuitenkin hieman taas paisunut, mistä siis en enää voi syyttää raskautta. Vielä pari kuvaa mun tän hetken tilanteesta.

Takapuoleni on latistunut ja valahtanut 10 senttiä liian alas. Vatsastani en tosiaan aio laittaa tänne kuvaa, mutta se on kaamea löysä pussi. Tästä siis saisi lähteä ensin ne 5 kg (mukamas raskauskiloja) ja sen jälkeen mielellään vielä 8 kg. 

Nyt siis mamman on otettava itseään niskasta kiinni, lopetettava haaveilu ja ryhdyttävä töihin. Tästä alkaa mun laihdutusprokkis. Askel kerrallaan kohti suurta unelmaa.